AUTOSUUNNISTUS
Hieno autourheilumuoto jolla on oudohko nimi (mm. autohan ei siinä mitään suunnista). Lajin tarkoituksena on kasvattaa taitavia kuskeja ja tarkkanäköisiä ja -vaistoisia kartanlukijoita maamme arktisiin ja vähemmän kuiviin ja vähemmän kestopäällystettyihin olosuhteisiin. Autonkäsittelytaidoista tehdään taidetta samalla kun kahden ihmisen välistä yhteistyö- ja stressinsietokykyä parannetaan. Autosuunnistus ei ole maastomöngintää mahdottomissa olosuhteissa vaan vauhdinpitoa kohtuullisen rankoissa olosuhteissa.
Toimenkuvaukset ja vähän muutakin:
AS-kuljettajan päätehtävä on kartturin komentojen (lue: puheiden, puhumattomuuksien, ähinöiden, puhinoiden ja erityisesti heiluntojen) sovittaminen maastoon ja auton kuljettaminen vaadittua (ts. siinä vaiheessa oikeaksi oletettua) reittiä optimoiden nopeus suhteessa maastoon ja auton sietokykyyn siten, että saavutetaan sopiva etenemisrytmi suhteessa kartturin lukukomentoihin (lue: siihen onko kartturi varmasti kartalla vai ns. hakusessa). Mukavana ja erityisen tärkeänä lisätehtävänä on kylmien reitintarkastuskilpien havainnointi ajouralta ja etenkin sen vierestä. Lisäksi pitää toimia fakiirina ajatellen koko ajan maastossa olevia mahdollisia muita reittejä, joita pitkin pystyisi ajamaan, muut ajavat tai ovat ajaneet ja tarjota niitä vaihtoehdoiksi. Tärkeänä sivuroolina on kartturin salakavala henkinen johdattelu kohti oikeita mielentiloja, tunnekuohujen tasoittelu ja äkkipikaisuuksissa tehtyjen (nyt riitti, lähdetään pois!) päätösten pehmeä pyörtäminen. Toisinaan Kuljettajan tehtävänä on myös auton irrotustehtävissä kartanlukijan avustajana toimiminen, kts. kartanlukijan tehtävät. Antina reppuun jää usein hiki, hiertymiä ja joskus jopa iloinen mieli (ellei sitä ole syntyperäisenä vakioasetuksena). Autosuunnistuksessa pääsee autolla ajamaan erittäin mielenkiintoisissa ja mahdottomankin näköisissä paikoissa, suljetuilla alueilla räppäämään sielunsa kyllyydestä ja hyödyntämään taatusti kaiken sen, mitä auton kanssa on oppinut tekemään (ja opettelemaan lisää). Ja jos ei tiedä, mitä tarkoittaa "kabiini täynnä kyynärpäitä", näissä hommissa se kirkastuu. Autosuunnistuksessa saa autoa usein ajaa niin lujaa kuin pystyy/uskaltaa. Erona ralliin on se, että maaliin on yksinkertaisesti päästävä, ja että lujaa ajamisessa ei ole painetta ajaa lujempaa kuin mitä osaa (ellei Kartanlukija sellaista luo). Eli saat ajaa juuri niin lujaa kuin on kivaa (sitä se on, kun on päässä se vamma mikä meillä on, geenivirhe?). Haitaksi luettakoon se, että siviilielämässä esim. parkkipaikoilla huomaamattaan ajelee penkereiden yli ja järkyttää kanssa-autoilijoita ajamalla "kyllä se siitä mahtuu" -päättäväisyydellä milloin mistäkin, ne kanssa-autoilijat mokomat kun eivät heti näe että se mahtuu.
AS-kartanlukija määrittää ajettavan reitin järjestäjän tuherruksista, sovittaa sen maastoon (soveltuvin osin) ja yrittää mairitella kuljettajan ajamaan sen kuten on kuvitellut ratamestarin kuvitelleen reittiä laatiessaan. Käytännössä siis hyppivässä ja täristävässä penkissä hirveässä melussa selvittää kaikki "kärpäsenp***at" kartasta, sovittaa niitä näkyvään, vilistävään maastoon ja mitata oikein valitulla mittakaavamitalla kaikki mahdolliset etäisyydet, joista oikea reitti voisi määrittyä. Ja tämä edellä mainittu niin nopeasti kuin ikinä kykenee, päästä kiskottuna kaikki mahdollinen suorituskyky irti (käynee myös selityksenä ilmatilassa joskus esiintyville latauksen äkillisille purkautumisille (eikä niiden ilmenemismuoto yleensä ole mikään vieno "voi hiisi")). Pyrkii parhaan taitonsa mukaan (kielensä hilliten) irrottamaan väärään vasempaan käännetyn ja kannon päälle kiikkumaan jääneen auton.
AS-auton fiktiivinen kommentti (J. Karjalaista siteeraten): Hei kuinka mä jouduin tällaiseen kyytiin... Taidanpa katkaista vaikkapa vetoakselini kiusallani niin pääsen tästä pinteestä.
ST-ajot on autosuunnistuksen kantamuoto. Monet autonkäsittelystä kiinnostuneet tuntevat autosuunnistuksen juuri tällä nimellä (ST = suunnistus- ja tarkkuusajot). Otanpa täten omavaltaisesti käyttöön termin AS-ajot.
päivitetty 2004-09-22