AS-REITINMÄÄRITTELY POHJOISMAISSA

Aloitussivulle . Ruotsiin . Norjaan . Tanskaan . Sunnuntaisarja

Pari sanaa autosuunnistusreitinmäärittelystä

Autosuunnistuskartanlukijan tehtävänä on määrittää reitti jaettujen kilpailukarttojen avulla. Suomalaisessa tyylissä ajettava reitti on joko piirretty viivana tai sitten on annettu määritepisteitä, joiden kautta tulee kulkea numerojärjestyksessä lyhintä karttaan merkittyä uraa. Suomalaisesta reitinmäärittelystä löytyy ohjeita toisaalta, tässä käydään läpi ylimalkaisesti muissa pohjoismaissa autosuunnistuksessa käytettyjä reitinmäärittelytapoja. Lohjalla näihin pääsee tutustumaan harjoitusajoissa konkareiden reitillä. Jos taas seikkailunhalu yllättää, voi tehdä vaikka rundin pohjoismaihin. Varsinkin Tanskassa järjestäjät ovat otettuja ulkomaalaisista kilpailijoista (etenkin harjoitusajoissa)... PM-sarjasta parhaiten kertovat Kannonkiertäjien sivut.

[Suuntaruusu]

"Suuntaruusu" kertoo ilmansuunnat. Kuvan suuntaruusun lyhenteet ovat toisella kotimaisella, mutta lähes samaa käytetään Norjassa ja Tanskassakin, erona itä O merkitään poikkiviivalla Ø. Suomenkieliselle helpoin on muistaa O=oikea ja V=vasen silloin kun karttapohjoinen on ylöspäin. Suomea lukuunottamatta kaikki kilpailukartat ovat aina pohjoissuunta ylöspäin tai tästä on merkintä kissankokoisilla kirjaimilla lähtöpaikalla sekä ko. kartassa.

Autosuunnistuksessa ajettava reitti määritetään viivapiirosten lisäksi joko karttoihin piirrettyjen pisteiden ja/tai sanallisten ohjeiden avulla. Reitillä voidaan käyttää myös suunnistus-RT-asemaa, joka sijoitetaan ajouran oikealle puolelle annettuun kohteeseen ajouran suuntaisesti siten, että se voidaan autosta havaita vasta kun ollaan oikeassa paikassa. Ulkomailla käyvät suomalaiset kutsuvat näitä orkuiksi (Tanskassa ORK = Oppgiven Rutekontroll, Ruotsissa ja Norjassa OK = Orienteeringskontrol) ja pimeän aikaan ne löytyvät parhaiten jos autossa on tehokas taskulamppu tai hakuvalo.

Käytettävät kartat ovat usein peruskarttoja mittakaavassa 1:25.000 tai 1:50.000. Yleisimmässä reitinmäärittelytavassa kerrotaan mihin kartan pisteeseen kilpailijaparin pitäisi seuraavaksi suunnistaa lyhintä kartan tietä käyttäen. Yleisin tapa on ilmoittaa se karttasanojen avulla: jostain karttasanan kirjaimesta tietty matka millimetreinä johonkin ilmansuuntaan (jos mittaa ei anneta tarkoitetaan lähintä kartassa näkyvää ajouraa annetussa ilmansuunnassa). Tämä tapa on käytössä kaikissa muissa pohjoismaissa paitsi Suomessa.


Esimerkki kuvitteellisella kartalla kuvassa. Alleviivatun karttasanan kirjaimen lähin kohta annettuun suuntaan määrää mistä mitta otetaan. [Mallikartta]


Siirtymillä käytetään tiekirjaa kaikissa pohjoismaissa.


Edellämainittujen reitinmäärittelytapojen lisäksi on käytössä muitakin tapoja, joita kuvataan seuraavaksi.


Ruotsalainen tyyli:

  • karttapohja voi olla erikseen liitteenä
  • mittakaavat voivat olla 1:1.000, 1:2.000, 1:5.000, 1:10.000, 1:15.000, 1:20.000, 1:25.000, 1:50.000 tai 1:100.000.
  • reitin määritepisteet määritetään karttatekstien avulla, siirtymät esitetään tiekirjoilla
  • määritepisteiden kautta on ajettava järjestyksessä lyhintä karttaan merkittyä uraa käyttäen U-käännöksiä tekemättä
  • RT-asema voi sijaita vain määritepisteessä
    • Ruotsissa suunnistusjaksot on eroteltu siirtymistä siten, että siirtymät ajetaan tiekirjalla ja suunnistusjaksolle lähetetään kilpailijat kahden minuutin lähtövälein. Jakso alkaa JAT:lta ja päättyy JAT:lle, salaisia AT-asemia ei käytetä. Käytettävä nopeus on koko jakson sama, ylensä 40 km/h. Ennakko 10 minuuttiin asti on vapaa. Ruotsalainen erikoisuus on "numeroidut kilvet": kilpailija tietää mikä numero on seuraavaksi löydyttävä, eli jos jäi jotain löytämättä niin miljoonaa takaisin. Onneksi kisoja on alettu tehdä myös numeroimattomilla kilvillä, joissa tarkalla suunnistuksella voi pärjätä vaikkei olisikaan nopein.

    Ruotsissa ei käytetä muita reitinmäärittelytapoja ja ne on helppo oppia. Helpointa se on niille, jotka eivät pyöritä karttaa käsissään ajosuunnan mukaan: reitin määrittelytekstit kun on painettu kartan viereen samalle paperille.

    Malli ruotsalaisesta reitinmäärittelytavasta
    Ruotsin AS-sivut


    Norjalainen tyyli:

  • karttapohja on yleensä erikseen liitteenä, mittakaavaltaan 1:50.000 vanha peruskartta
  • lisäkarttoja voi olla, kaikenlaisia mittakaavoja on nähty (mm. 1:3.500)
  • ajomääräyksessä kerrotaan, millä kartalla ajetaan, missä ollaan aluksi, miten ajetaan ja mihin pitäisi päätyä
  • reitti on jaettu muutaman kilometrin pituisiin pätkiin, joiden pituus ja käytettävät nopeudet ilmoitetaan ajomääräyksessä
    • Reitti määritetään karttatekstien avulla. Määritepisteiden kautta on ajettava ohjeiden mukaan järjestyksessä yleensä lyhintä karttaan merkittyä uraa käyttäen U-käännöksiä tekemättä. RT-asema ja myös AT voi sijaita missä vain. Norjalaisista erikoisuuksista pahin on sanalliset reitinajo-ohjeet, joita käytetään silloin kun kartalla ei näy ajettava tie. Ohjeet kertovat pisteet, minkä kautta kartalla kuljetaan ja mihin ilmansuuntiin ajetaan.

    Esimerkiksi: karttaan merkitsemätön risteys karttaan merkitsemättömällä tiellä pisteessä 33 NV Lohja. Aja N, NNV, O, NO ja olet karttaan merkitsemättömässä risteyksessä karttaan merkityllä valtiontiellä pisteessä 39 N Lohja. Norjassa tuo seuraavan näköinen:

    um vdl på um v 33 NV Lohja
    Kør N, NNV, O, NO
    um vdl på RV 39 N Lohja

    Ajo-ohjeessa siis ajetaan tietä aluksi pohjoiseen, käännytään loiva vasen, jyrkkä oikea ja etuvasen. Karttaa luettaessa tuo reitti pitäisi pystyä hahmottelemaan...

    Toinen norjalainen erikoisuus on skitsi: reitillä saattaa sanallisten ohjeiden joukossa olla skitsi jostain alueesta. Skitsiin on merkitty pisteitä ja matkoja ja se tulee ajaa annettujen matkojen mukaan.

    Jostain ihmesyystä norjalainen autosuunnistus on pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä...

    Malli norjalaisesta reitinmäärittelytavasta
    Norjan AS-sivut


    Tanskalainen tyyli:

  • karttapohjat ovat nykyisin kopioituna määritetekstien viereen
  • mittakaavat voivat olla 1:1.000, 1:2.000, 1:5.000, 1:10.000, 1:20.000, 1:25.000, 1:50.000 tai 1:100.000
  • reitti voidaan määrittää kartalle annettujen pisteiden avulla, määritetekstein, suuntamääritteen avulla, viivapiirroksena tai tiekirjamerkkeinä
  • käytettävä nopeus on yleensä 30 km/h mutta ajomääräyksessä kerrotaan myös suunnistustehtävien kesto tasaminuutteina
  • kartat voivat olla väärennettyjä eli kartan tieuralle ei välttämättä maastossa ole vastinetta - tosin, kartan tienuraa pitää jonkun olla joskus ajanut (vanhan pohja, työmaa-ajo tms.) eli umpimetsään ei karttatietä saa väärentää
    • Kartanlukijalle tanskalainen tyyli voidaan tehdä aivan mielettömän vaikeaksi, mutta se voidaan tehdä myös "helpoksi". Suomessa viitisentoista vuotta sitten tehdyt TASU-kokeilut taisivat kaatua juuri tuohon mahdottomuuteen. Tanskassa kuitenkin ajetaan myös harjoitusajoja, joissa käytetään helppoja reitinmäärittelytapoja joissa mm. lähtöpiste on kaikkiin karttoihin merkitty.

    Useat reitinmäärittelytavat sekaisin käytettynä saavat myös kartanlukijan täysin sekaisin. Tanskassa nopeudella ei yleensä ole paljoakaan merkitystä, kunhan saapuu maaliin annettuun kellonaikaan mennessä. Ajoaika otetaan minuutin tarkkuudella ja AT:lle tuloaika = lähtöaika. AT voi olla suunnistustehtävän "vaihtopisteessä".


    Tanskalaiset erikoisuudet lyhyesti:

  • Kartalla ajettaessa lähtöpistettä ei ole aina kerrottu vaan se pitää määrittää itse. Tämä aiheuttaa yleensä runsaasti kartoitusajoa eri ilmansuuntiin jos kartassa on runsaasti eri vaihtoehtoja.
  • Kartalla ajettaessa ajettavat pisteet voidaan antaa karttaan merkitsemällä. Hevosenkenkään on ajettava sen aukinaisesta suunnasta (kuten Suomessakin), ympyrään ja kolmioon saa saapua mistä ilmansuunnasta tahansa käyttäen lyhintä karttaan merkittyä tietä edellisestä määritteestä. Kolmio merkitsee suunnistus-RT-asemaa.
  • Kartalla ajettaessa sanallisissa määrittelyissä voidaan määrätä myös, mistä ilmansuunnasta pisteeseen on saavuttava. Oikeastaan tanskalaisessa tyylissä on väärin puhua määritepisteestä, koska määrite katsotaan ajetuksi vasta, kun sanasta on ajettu alleviivatun tai alleviivattujen kirjaimien alku- ja loppupisteen väli lyhintä kartassa olevaa tietä (määrite siis alkaa ja loppuu eikä ole piste kuten Ruotsissa ja Norjassa). Vain jos määrite on annettu kertomalla kohde (esim. T-risteys) on kyseessä määritepiste.
  • Kartalla ajettaessa kahden määritteen välissä ei saa ajaa saamaa tietä kahta kertaa, ts. kerran ajettu tie poistuu kartalta kunnes ollaan seuraavassa määritepisteessä.
  • Kartalla ajettaessa määritepisteet voivat olla numeroituja mutta ohje voi määrätä ajojärjestyksen joksikin muuksi kuin numerojärjestys (Esim. aja: 1-3-4-2). Toisen kuin annetun määritepisteen kautta ei saa ajaa (eli esim. 1-3 väliä ajettaessa ei saa mennä pisteeseen 2 eikä 4).
  • Suuntamäärite kertoo mihin ilmansuuntaan lähtevää uraa ajetaan ja ajettavan matkan metreinä.
  • Viivapiirros on pelkkä viiva jonka toisessa päässä on hevosenkenkä, mittakaava on tietysti annettu. Viivan muoto pitäisi sovittaa maastoon ilman kiintopisteitä.
  • Tiekirjamerkkiä voi käyttää vain risteyksessä: se kertoo risteyksen muodon, mihin suuntaan ajosuunnasta (alhaalta ylöspäin) lähdetään ja metreinä ajettavan matkan.

    • Jotteivät edellämainitut tuntuisi liian helpolta, maastoon ripotellaan RT-asemia runsaasti ja vähintään joka toinen on reittiin kuulumaton.

    Malli tanskalaisesta reitinmäärittelytavasta
    Tanskan AS-sivut


    Laadittu Oskarin päivänä 2001 /KM - sisällön viimeinen päivitys 2005-05-09 /KM