Autosuunnistusta VirossaEestiläinen autosuunnistus on joka kerralla ollut elämys. Ensimmäisen Viron-reissuni autosuunnistukseen liittyen tein vuonna 2003 ja sittemmin useita kertoja vuodessa. Aktiivisin kausi oli 2005, jolloin osallistuin kahdeksaan kilpailuun sekä kolmepäiväiseen suviseikkailuun. 2010 tein yhden viivasuunnistuskilpailun "Militaarmaastikud" Eerik Aljaksen kanssa. Katso Eestin kisatarinoitani täältä: 2003, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009 ja 2011.
Päivitetty 2012-12-13
Suomalaiset eivät ole ottaneet elänaapurimme AS-kisoja omakseen, joten jätän yksityiskohdat jatkossa päivittämättä. Toki kysellä saa... Tarkoitus on jatkossakin osallistua Viron kisoihin sikäli kun ne aikataulullisesti sopivat kalenteriin.
Kausi 2012 Kiirusta piti joten vain kahteen osakilpailuun seitsemästä tuli otettua osaa.
Kausi 2011
Etelänaapurissamme on nyt kaksi autosuunnistuskoulukuntaa, toinen "vanha tuttu" Rajaajaja, toinen uusi, Hiidenmaalta lähtöisin oleva Seiklusministeerium. Seiklusministeerium pohjautuu suunnistuskerho OK Composteriin, joka muutti nimeään vuoden 2011 alussa. Siinä missä Rajaajajien kilpailut perustuvat (useimmiten) pelkkiin kilpailukarttoihin ja niihin piirrettyihin pisteisiin tai viivaan, Seiklusministeeriumin kisat ovat olleet pikemminkin normaalia suunnistusta autoa käyttäen, rastit sitten etsitään sanallisin ohjein. Vuoden 2011 ensimmäinen etappi oli juurikin tuon Seiklusministeeriumin tekemä mutta helpollahan siitä päästiin: rastitunnukset olivat tasan niin kuin aina ennenkin mutta sokerina pohjalla jokaisesta rastista oli kerrottu mikä on kohteena! Säännöistä olin tulkitsevinani, että valikon osalta helpoin ja toiseksi helpoin kohde pitää vastedes olla myös kartan kohde. Näin ei kuitenkaan ollut kauden avanneessa Tiri ja Tõmbassa eikä Kevadmöllissäkään. Allekirjoittanut jatkaa konsultointia Eerikille kahdessa osakilpailussa: 15.10. viivaa ja 26.11. valikko.
Autolla Viroon?Autoilu Virossa ei juuri eroa kotimaisesta menosta, autokanta on yhtä kirjavaa, mutta "koheltajia" on runsaasti. Tiestö on paikoitellen kehnoa eikä autosuunnistukseen välttämättä kannata lähteä perheen ykkösautolla. Vakuutusyhtiöstä kannattaa hakea ns. "green card", joka osoittaa että liikennevakuutus on voimassa. Lisäksi autossa on oltava sammutin.Mikäli autossa ei ole hyvää varashälytintä sitä ei kannata jättää hämärille kujille yksikseen. Myöskään arvotavaraa ei pidä jättää autoon: lukot ovat rehellisiä ihmisiä varten. Normaalia suurempi varovaisuus ei ole pahitteeksi.
Virolainen autosuunnistusViron autosuunnistuksessa on kaksi "pääsuuntaa": viivasuunnistus (joonis) ja valikointisuunnistus (valik). Nämä ovat kaksi eri lajia, joita yhdistää ainoastaan se, että molemmissa on karttaa käyttäen etsittävä reittitunnuksia (kontrollipisteitä = KP) maastosta. Viivasuunnistus muistuttaa erittäin läheisesti Suomen reitinmäärittelyä; reitti esitetään viivan tai hevosenkenkien avulla ja reitin varrella tien OIKEALLA puolella nähdyt tunnukset (KP:ssä on mustalla taululla kirjain, numero tai symboli) on kirjattava oikeassa järjestyksessä kilpailukorttiin. Erillistä ajomääräystä ei ole, nopeuspyynnit, ajoajat ja huomautukset on merkitty suoraan karttaan tai kilpailukorttiin. Viivasuunnistuksessa on KP:iden lisäksi salaisia AKP (aikakontrollipisteitä) -asemia, joissa tarkkaillaan ihanneajassa pysymistä minuutin tarkkuudella ja voidaan palauttaa kahden minuutin lähtövälit. Hevosenkengissä on käytössä Suomen vanha systeemi, eli heppakenkään on ajettava lyhintä karttaan merkittyä tietä sen avoimesta suunnasta muista hevosenkengistä välittämättä. Valikkosuunnistus on yleisempi autosuunnistusmuoto, meikäläisittäin hiukan eksoottinen tossusuunnistuksen muunnelma, jossa rastit saa käydä vapaasti haluamassaan järjestyksessä ja autoa saa käyttää - ei kuitenkaan teiden ulkopuolella. Kilpailukorttiin merkitään löydetyn rastin numeron (kartassa) mukaan maastosta löydetty tunnus ja löytämishetken kellonaika. Yleisesti pätee
Kilpailukortti on täytettävä riveittäin "jaksokohtaisesti", ts. aina AKP-asemalla siirrytään seuraavan jakson osioon. AKP:llä kannattaa viivata yli tyhjät ruudut, jottei vahingossa kirjoita väärään kohtaan korttia. Väärin täytetty kilpailukorti rankaisee jakson asemat puuttuvina. Reitillä on pyrittävä pysymään ihanneajassa. On siis määritetty käytettävä nopeus, jonka vaihtuminen osoitetaan kartassa tai kilpailukortissa. Kilpailuissa ei ole useinkaan julkisia aikatarkastusasemia. Salaisilla AKP-asemilla leimataan SportIdent-puikko ja voidaan vaatia painamaan neulalla merkki AKP:n paikasta kilpailukarttaan. Lähtöaika asemalta on yleensä sama kuin tuloaika, mutta järjestäjä voi myös määrittää uuden lähtöajan. Yleensä reitin vaikeusaste on Suomen E/C-luokan tasoa ja pyynnit todella pieniä. Enimmäkseen ajetaan eri mittakaavaisilla peruskartoilla, 1:5.000, 1:10.000, 1:15.000, 1:20.000, 1:25.000, 1:30.000 ja 1:50.000, siirtymillä myös 1:90.000 kartta on nähty sekä 1:2.500, 1:4.000 ja 1:7.500 itse piirretyt kartat. Yleisimpiä ovat 1:20.000, 1:25.000 ja 1:30.000. Vaikeus tehdään sijoittamalla asematunnukset vaikeasti havaittaviksi; tunnus voi olla jopa neljän metrin korkeudella ja viiden metrin päässä tien reunasta. On kuitenkin määritetty, että asematunnuksen on oltava vähintään kaksi sekuntia nähtävissä vaadittua nopeutta reittiä oikein ajettaessa. Tunnus on heijastavaa materiaalia, joten varsinkin pimeän aikaan tunnukset erottuvat melko helposti. Eri asia on, osaako katseella hakea kaikki tienvarren puut ja seinustat tarpeeksi tarkkaan. Sillan tolpat ovat aika usein olleet tunnusten sijoittelupaikkana hankalia. Ei ole kiellettyä laittaa vaikka sillan jokaiseen tolppaan tunnus eri korkeudelle. 2008 kaudella syntyivät uudet KP:t, MKP = maastokontrollipiste ja FP = fotopiste. 2009 tuota valokuva-ajatusta yritettiin muokata ja termistöä vähän hämmennettiin: uutena tuli MFP = maastossa oleva valokuvapiste - karttaan on merkattu missä maastossa kuvattu. Puuttuvana ja ylimääräisenä FP:t rankaisevat kuten tavallinen KP. Siinä missä MKP tuo mukavan lisän kun välillä joutuu käymään autosta ulkona ja sitten saa vähän aikaa ajaa myöhää kiinni, FP enemmänkin masentaa: ihan mihin ilmansuuntaan tahansa reitiltä on kuvattu kohteita ja kuvauspaikka pitää havaita reittiä ajettaessa. Järjestäjä jakaa esim. 45 värikuvaa viidellä A4-arkilla ja kuvauspaikan havaitessaan kyseisen kuvan kulmassa oleva numero tai kirjain pitää kirjata kilpailukorttiin. Kohteet voivat olla suunnattomia komplekseja kuvattuna jostain kaukaa takavasemmalta tai pienen pieniä yksityiskohtia, jotka huomaa lähinnä tuurilla. Etenkin taakse jäävät yksityiskohdat ovat sangen vaikeita. FP:n ja MKP:n tulon jälkeen löysiä nopeuspyyntejä on entisestään löysätty eli suunnistuksellisuutta ei viivasuunnistuksessa ole juurikaan jäljellä. MKP:t eivät tuo eroja, mutta esim. kauden 2008 viivasuunnistuskilpailut ratkaistiin käytännössä valokuvien havaitsemisen perusteella. Ja kannattaa muistaa, että reittien mittaus perustuu käsitykseni mukaan GPS:ään (jos siihenkään). Tarkalla, pyörästä metrin tarkkuudella mitan ottavan mittarin avulla nollilla ajettessa mennään AKP-asemille yleisimmin minuutin-kahden ennakossa (kokemuksen syvä rintaääni)...
Virhepisteet ilmoitetaan kutsussa, esim:
Valikkosuunnistuksessa reitti on vapaa, mutta karttaan voi olla määritetty kiellettyjä teitä (merkitty ruksilla). Autolla maastossa liikkuminen teiden ja polkujen ulkopuolella on kielletty. Järjestäjä antaa lähtöajalla kilpailukartat, joihin merkittyjen kontrollipisteiden tunnusten löytämisestä saa pisteitä. Annetun ajan kuluessa on pyrittävä keräämään mahdollisimman paljon pisteitä. Kilpailukartan (karttojen) mittakaavat kerrotaan vasta ohjaajakokouksessa jos silloinkaan. Yleisimmin käytössä on ollut 1:10.000, 1:15.000, 1:20.000, 1:25.000, 1:30.000 ja 1:50.000 karttoja, mutta myös 1:60.000 ja 1:90.000 ovat tulleet valikkosuunnistuksessa jotenkin tutuiksi. Viimeisimmät tosin vain "yleiskarttoina". Kartat ovat normaalisti kooltaan A3, mutta onpa ollut yhdessä kisassa kaksipuoleisia A2-kokoisia karttojakin... Kontrollipisteitä on kolmea vaikeusastetta:
Kontrollipisteet voivat olla todella vaikeita löytää varsinkin kesäaikaan. Talvella jalanjäljet helpottavat (mutta myös vaikeuttavat) ja pimeydessä heijastavan tunnuksen löytää helpommin. Pimeään aikaan suunnistuksen otsalamppu helpottaa mielettömästi, mutta myös hyvällä taskulampulla pärjää kunhan virta riittää loppuun asti. Kontrolli voi olla periaatteessa missä vain, on määritelty ainoastaan että sen on oltava pystyasennossa. Tunnuksia on etsitty ja löydetty mm. ojarummusta ja näköalatornista. Nykyisin tunnuskilpi on useimmiten symbolin keskellä, vaikka esim. 1:50.000 kartalla tuo "keskellä" on vähän suhteellinen käsite. Joskus tunnuskilpi on kyllä järjestäjältä lipsahtanut myös symbolin ulkopuolelle... Pääperiaate on kuitenkin, että kontrollin kohdalla maastossa on JOTAIN (kivi, kanto, kelo, kuoppa, ...), joka ei välttämättä ole kartassa. Kontrollipisteen löytyessä merkitään kilpailukorttiin mikä kontrolli on kyseessä (numero kartasta), tunnus (löydetystä kilvestä) ja käynnin kellonaika. Mikäli rastipiste on miehitetty annetaan kilpailukortti tuomarille merkintää varten. Tällaiseen miehitettyyn kontrolliin valikkokisassa en ole vielä kertaakaan törmännyt. Osa kilpailun kontrollipisteitä on ns. pakollisia. Jos niillä ei käy saa miinuspisteitä aseman arvon mukaan kutsussa määritetyllä kertoimella. Pakolliset KP:t on merkitty kilpailukarttoihin tuplaviivalla. Joskus pakollisilla rasteilla on tunnuksen sijaan käytetty suunnistusleimasinta. Valikkosuunnistuksessa on ns. virhevapaa-aika (normalaeg), jonka kuluessa maaliin saavuttaessa ei tule virhepisteitä. Normaalisti virhevapaa-aika on kaksi ja puoli tuntia. Tämän jälkeen puoli tuntia joka kolmas minuutti rankaisee yhdellä virhepisteellä. Seuraavan puolen tunnin ajan joka toinen minuutti antaa yhden virhepisteen. Kolmas puolituntinen rankaisee virhepisteellä joka minuutti ja jos tuonkin ajan (kontrollaeg) ylittää on seurauksena hylkäys.
Pisteet määräytyvät siis seuraavasti:
Kun olet päättänyt lähteä mukaan kilpailuun toimi seuraavasti:
Viron autosuunnistus ei ole niin vakavamielistä touhua kuin Suomessa. Reitille lähdetään hymy huulilla seikkailemaan. Välitön tunnelma jättää mukavia muistoja.
|